keskiviikko 23. kesäkuuta 2010

Kaikki kasvaa silmissä

Vaikka kesä ei ole ollut erityisen aurinkoinen tähän mennessä, niin sen verran lämpöä ja ennen kaikkea sadetta on riittänyt, että kaikki kasvaa silmissä. Tosin kun uskalsin vihdoin ja viimein listuttaa tomaatit ulos, niin seuraavana päivänä tuli vettä taivaalta siihen malliin, että kaikki tomaatin taimet makaa nyt pitkin maan pintaa. Mutta ehkä ne vielä nousevat sieltä. Toivossa on hyvä elää.


Tosin rikkaruohot kasvavat kaikkea muuta nopeammin ja isommaksi. Niitä vastaan taisteleminen tuntuu etukäteen hävityltä taistelulta. Kasvimaaltakaan ei uskalla kitkeä mitään pois ennen kuin on varma, ettei kitke rikkaruohojen sijasta jotakin arvokkaampaa pois. Elämänsä kerrostalossa asuneena kaikki on niin outoa ja uutta opittavaa on joka päivä. Mutta pakko sanoa, että rikkaruohoissakin on jopa ihan kauniita kukkiakin. Joten ei kaikkea ehkä tarvitsekkaan olla kiskomassa pois.


Yksi asia jota olen oppinut melkeimpä vihaamaan on orapihjala-aita. Se on aivan hirveä piikkeineen. Ja kun sen on leikannut sopivan korkuiseksi niin vielä päivien päästä niitä piikkejä löytyy poluilta ja teiltä aidan läheisyydestä ja niitä tarttuu kengän pohjaan tai niin kuin viime kesänä kun olimme leikanneet aidan niin heti seuraavana päivänä ajoin polkupyörällä suoraan piikin päältä ja se oli sen kumin loppu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti