Tässä teksti, joka julkaistiin edellisessä Siirtolapuutarha-lehdessä. Hiukan on pitkä blogikirjoitukseksi, mutta menköön nyt. Pysyy ainakin itsellä tallessa jossakin.
Viime aikoina siirtolapuutarhat ja
viljelypalstat ovat lisänneet suosiotaan lähiruoan kysynnän ja
ympäristötietoisuuden kasvaessa. Alex Shimo-Barryn kirjassa 100 konstia pieneen hiilijälkeen
kerrotaan, että siirtolapuutarha vähentää 40 kg hiilidioksidia vuodessa. Meillä
ei ollut kuitenkaan näin hienoja ajatuksia kun hankimme puutarhamökin Kotkan
Langinkosken siirtolapuutarha-alueelta toukokuussa 2009. Olimme päätyneet
jälleen asumaan vuokralle kerrostaloon epäonnistuneen talokaupan jälkeen. Kyseessä
oli hometalo, mutta onneksi saimme purettua kaupan ilman suurempia ongelmia.
Kun aloimme miettiä miten asuisimme
tulevaisuudessa, totesimme kerrostaloasumisen sopivan meille hyvin, mutta olisi
kiva kun olisi joku kesäpaikka. Tarpeeksi läheltä, ettei olisi pitkiä
ajomatkoja ja kissatkin saisi helposti kuljetettua mukana. Jostakin syttyi
ajatus siirtolapuutarhamökistä ja sain ”myytyä” aivoitukseni myös miehelleni.
Muutamaa mökkiä kävimme katsomassa ja omamme löytyi Kotkan Langinkoskelta.
Siirtolapuutarhamökin hankinnassa
oli ensisijaisesti syynä läheisyys, ei niinkään ympäristölliset syyt. Mutta
tämä alue on niin hyvien julkisten liikenneyhteyksien varrella, ettei tarvitse
välttämättä edes omaa autoa. Bussipysäkki on aivan vieressä ja työmatkat voi
kulkea pyörälläkin ja samalla kunto kohoaa. Ja kun jättää oman auton parkkiin
niin säästää myös luontoa. Hiilijälki pienenee huomattavasti.
Meidän pienet valinnat
Ensimmäinen kesä meni enemmän tai
vähemmän ihmetellessä mutta sitten aloimme tehdä pikkumuutoksia sekä pihaan
että mökkiin. Hankimme kompostoivan käymälän, joka erittelee virtsan erilliseen
kanisteriin. Näin saamme erinomaista lannoitetta marjapensaille ja kun sen
kiinteämmän aineen kaivaa maahan lähelle kukkapenkkiä niin kukatkin tykkäävät.
Hankimme myös ihmisvoimalla
kulkevan ruohonleikkurin. Niin kauan kuin voimia riittää niin se on mielestämme
paras vaihtoehto pienelle pihalle. Se säästää energiaa ja on huomattavasti
äänettömämpi kuin moottoroidut leikkurit. Joka tapauksessa meillä ruohoalue
pihalla pienenee vuosi vuodelta sitä mukaan kun löytyy uusia mielenkiintoisia
vihanneksia viljeltäväksi. Kevättalvella
tulee aina tilattua uusia siemeniä yli oman tarpeen. Viljelypenkitkin loppuvat
kesken. Onneksi työkavereissa on myös innokkaita puutarhureita. Voi jaella tai
vaihdella taimia heidän kanssaan.
Olen täysin hurahtanut omien
kasvisten viljelyyn. Tuntui aika hienolta kaivaa pakkasesta vielä viimeiset
itse kasvatetut pavut kiehumaan kattilaan huhtikuussa. Joka vuosi kokeilen myös
jotain hieman erikoisempaa lajia. Tänä vuonna se on vesimeloni ja viime vuonna
kokeilin ananaskirsikoita ja munakoisoa. Munakoisosta ei tullut satoa, mutta
ananaskirsikoita tuli ihan mukavasti.
Etsimme myös biohajoavat shampoot
ja saippuat sekä tiskiaineen. Vaihtoehtoja on itse asiassa todella vähän.
Tiskiainettakin löytyi vain yksi ainoa vaihtoehto ja vain yhdestä ainoasta
marketista. Tänä kesänä löysin paikallisesta pienestä lahjatavarakaupasta valikoiman
pesuaineita, jotka ovat kaikki luontoystävällisiä. Keskustelimme kauppiaan
kanssa melko pitkään kuinka vaikeaa on löytää ekologisia vaihtoehtoja.
Valmistajia ei tahdo löytyä millään ainakaan Suomesta tai jos löytyy, niin he
myyvät kaiken ulkomaille. Kyseinen kauppias puolestaan tilaa kaikki pesuaineet
Keski-Euroopasta.
Tilanne on mielestäni melko
erikoinen kun ottaa huomioon miten ympäristötietoisuus kuitenkin on kasvava
mielenkiinnon kohde. Toisaalta vaikka ihmiset puhuvat paljonkin kestävästä
kehityksestä ja miettivät luonnontasapainon järkkymistä, niin todellisuudessa
harvat ovat valmiita tekemään henkilökohtaisia valintoja kuluttamisen
vähentämiseksi. Usein ihmiset
esimerkiksi kauhistelevat uusien ydinvoimaloiden rakentamista varsinkin Japanin
onnettomuuden jälkeen. Mutta harvoin samat ihmiset ovat valmiita miettimään
omia valintojaan energian säästämiseksi. Kesämökitkin rakennetaan yhtä
hulppeiksi kuin viimeisen päälle olevat omakotitalot. Ja varustelutaso on myös
sitä tasoa. Joskus vähemmän on enemmän.
Myös kaikensorttisen jätteen
kierrätys on tärkeää. Aikaisemmin veimme pahvit, metallijätteen, lasijätteen
ym. kaupunkiasuntomme jätteenkeräyspisteeseen tai jonkun marketin
kierrätyspisteeseen. Tänä kesänä alueemme kaksi mökkiläistä ovat järjestäneet
alueen jätekatokseen keräyspisteen ja he myös järjestävät sen poiskuljettamisen.
Hienoa!
Hyönteishotelli
Tänä kesänä olemme hankkineet
hyönteishotellin. Se on ilmeisesti vielä aika harvinainen näky. Ainakin meillä
monet mökkinaapurit ovat käyneet ihmettelemässä ja kyselemässä mikä moinen
kapistus oikein on.
Luonnonmateriaaleista tehty
hyönteishotelli tarjoaa luonnollisen pesimä- ja suojapaikan puutarhan
hyvinvoinnin kannalta tärkeille hyönteisille Koska hyönteiset pölyttävät kukkia
ja huolehtivat puutarhan, terassin tai parvekkeen ekologisesta tasapainosta hävittämällä
tuholaishyönteisiä, ovat monet hyönteiset erittäin hyödyllisiä ympäristölle ja
ihmiselle.
Hotellin
alakertaan pitäisi asettua pihtihäntäisiä, leppäkerttuja ja harsokorentoja,
jotka käyttävät löyhästi aseteltuja luonnonmateriaaleja päiväsuojana tai talvehtimispaikkana.
1. kerroksessa on oikealla ja vasemmalla tarjolla pesimäaineksia pienille
villimehiläisille ja petopistiäisille. Keskellä on päiväperhosten talviasunto.
2. kerroksessa on rei'itettyjä puupaloja isommille villimehiläisille, esim.
punaiselle muurarimehiläiselle. Luonnonmateriaaleilla täytetyssä
ullakkokerroksessa viihtyvät leppäkertut ja pihtihäntäiset.
Kun
mieheni oli hankkinut hotellin, niin tutkin asiaa netistä. Tuote on saksalainen
ja firma joka valmistaa niitä, tarjoaa työtä fyysisesti tai psyykkisesti
toimintarajoitteisille ja samalla mahdollisuuden saavuttaa ammattipätevyyden ja
päästä normaaliin työelämään.
Vielä ei hotellimme ole saanut
asukkaita, mutta ehkä jo ensi keväänä. Linnunpöntötkin olivat tyhjillään
ensimmäisen vuoden, mutta nyt siellä on sirkuttanut kirjosieppo-perhe ainakin
toisessa pöntössä.
Mutta on tuhohyönteisten
poistamiseksi nykyään tarjolla myös ekologisia vaihtoehtoja myrkyissä. Mekin
jouduimme turvautumaan sellaiseen tänä kesänä. Muurahaiset meinasivat valloittaa
koko kasvihuoneen. Ihmettelin pitkään kun kasvihuoneessa olevat salaatit eivät
nousseet ollenkaan vaikka ulkona olevat lähtivät jo kasvuun. Sitten huomasin
että multa salaatin siementen ympärillä oli reikiä täynnä, ja kun katsoin
tarkemmin, paikka vilisi muurahaisia. Ei auttanut muu kuin myrkyttäminen.
Mitä voisi vielä tehdä
Jos hankimme tuholaishyönteisten
hävittämistä varten hyönteishotellin, niin vastaavasti emme ole ruvenneet
lotraamaan rikkakasvien kohdalla torjunta-aineilla. Voikukkarauta on oiva
laite. Itse asiassa kun nyt on kovasti tapetilla villiyrttien käyttäminen
ruoanlaitossa, niin pitäisikin opetella käyttämään esimerkiksi nokkosta ja
voikukkaa hyödyksi. Siinäpä seuraava haaste. Tässä on syntynyt sellainen mukava
kierre, jossa ajattelee entistä enemmän ja enemmän ympäristöasioita ja sitä
miten voi omalta osaltaan vaikuttaa maapallon tulevaisuuteen.
Me muutamme mökille keväisin niin varhain
kuin vain mahdollista ja kun vedet on kytketty. Lattiaeristeen laittaminen
auttaa jonkin verran mökin lämpimänä pysymisessä. Meillä yksi sähköpatteri
hoitaa lämmityksen. Tulevaisuudessa olisi myös haaveena aurinkopaneelien
hankkiminen.
Jatkuvaa opetteluahan tämä on. Olen
asunut koko ikäni kerrostalossa ja hyvä jos olen jonkun huonekasvin saanut
pidettyä hengissä. Nyt tuntuu todella
hienolta poimia omalta kasvimaalta syötävät lautaselle. Muistuu mieleen lapsuus
ja mummon mansikkamaa.
Kirjavinkkejä
Lopuksi muutama kirjavinkki asiasta kiinnostuneille.
Alex Shimo-Barry, 100 konstia pieneen hiilijälkeen
Kaarina Davis, Irti oravanpyörästä
Colin Beavan, Ekovuosi Manhattanilla
Tom Henriksson: Ekopop: ekologisen ja onnellisen elämän opas
Kausiruokaa herkuttelijoille ja ilmastonystäville
Heli Kuusipalo, Dolce Patata ja muuta ihanaa kasviksista