Pienin askelin

Tässä teksti, joka julkaistiin edellisessä Siirtolapuutarha-lehdessä. Hiukan on pitkä blogikirjoitukseksi, mutta menköön nyt. Pysyy ainakin itsellä tallessa jossakin.

Viime aikoina siirtolapuutarhat ja viljelypalstat ovat lisänneet suosiotaan lähiruoan kysynnän ja ympäristötietoisuuden kasvaessa. Alex Shimo-Barryn kirjassa 100 konstia pieneen hiilijälkeen kerrotaan, että siirtolapuutarha vähentää 40 kg hiilidioksidia vuodessa. Meillä ei ollut kuitenkaan näin hienoja ajatuksia kun hankimme puutarhamökin Kotkan Langinkosken siirtolapuutarha-alueelta toukokuussa 2009. Olimme päätyneet jälleen asumaan vuokralle kerrostaloon epäonnistuneen talokaupan jälkeen. Kyseessä oli hometalo, mutta onneksi saimme purettua kaupan ilman suurempia ongelmia.

 Kun aloimme miettiä miten asuisimme tulevaisuudessa, totesimme kerrostaloasumisen sopivan meille hyvin, mutta olisi kiva kun olisi joku kesäpaikka. Tarpeeksi läheltä, ettei olisi pitkiä ajomatkoja ja kissatkin saisi helposti kuljetettua mukana. Jostakin syttyi ajatus siirtolapuutarhamökistä ja sain ”myytyä” aivoitukseni myös miehelleni. Muutamaa mökkiä kävimme katsomassa ja omamme löytyi Kotkan Langinkoskelta.

 Siirtolapuutarhamökin hankinnassa oli ensisijaisesti syynä läheisyys, ei niinkään ympäristölliset syyt. Mutta tämä alue on niin hyvien julkisten liikenneyhteyksien varrella, ettei tarvitse välttämättä edes omaa autoa. Bussipysäkki on aivan vieressä ja työmatkat voi kulkea pyörälläkin ja samalla kunto kohoaa. Ja kun jättää oman auton parkkiin niin säästää myös luontoa. Hiilijälki pienenee huomattavasti.

 Meidän pienet valinnat

 Ensimmäinen kesä meni enemmän tai vähemmän ihmetellessä mutta sitten aloimme tehdä pikkumuutoksia sekä pihaan että mökkiin. Hankimme kompostoivan käymälän, joka erittelee virtsan erilliseen kanisteriin. Näin saamme erinomaista lannoitetta marjapensaille ja kun sen kiinteämmän aineen kaivaa maahan lähelle kukkapenkkiä niin kukatkin tykkäävät.

 Hankimme myös ihmisvoimalla kulkevan ruohonleikkurin. Niin kauan kuin voimia riittää niin se on mielestämme paras vaihtoehto pienelle pihalle. Se säästää energiaa ja on huomattavasti äänettömämpi kuin moottoroidut leikkurit. Joka tapauksessa meillä ruohoalue pihalla pienenee vuosi vuodelta sitä mukaan kun löytyy uusia mielenkiintoisia vihanneksia viljeltäväksi.  Kevättalvella tulee aina tilattua uusia siemeniä yli oman tarpeen. Viljelypenkitkin loppuvat kesken. Onneksi työkavereissa on myös innokkaita puutarhureita. Voi jaella tai vaihdella taimia heidän kanssaan.

Olen täysin hurahtanut omien kasvisten viljelyyn. Tuntui aika hienolta kaivaa pakkasesta vielä viimeiset itse kasvatetut pavut kiehumaan kattilaan huhtikuussa. Joka vuosi kokeilen myös jotain hieman erikoisempaa lajia. Tänä vuonna se on vesimeloni ja viime vuonna kokeilin ananaskirsikoita ja munakoisoa. Munakoisosta ei tullut satoa, mutta ananaskirsikoita tuli ihan mukavasti.

 Etsimme myös biohajoavat shampoot ja saippuat sekä tiskiaineen. Vaihtoehtoja on itse asiassa todella vähän. Tiskiainettakin löytyi vain yksi ainoa vaihtoehto ja vain yhdestä ainoasta marketista. Tänä kesänä löysin paikallisesta pienestä lahjatavarakaupasta valikoiman pesuaineita, jotka ovat kaikki luontoystävällisiä. Keskustelimme kauppiaan kanssa melko pitkään kuinka vaikeaa on löytää ekologisia vaihtoehtoja. Valmistajia ei tahdo löytyä millään ainakaan Suomesta tai jos löytyy, niin he myyvät kaiken ulkomaille. Kyseinen kauppias puolestaan tilaa kaikki pesuaineet Keski-Euroopasta.

 Tilanne on mielestäni melko erikoinen kun ottaa huomioon miten ympäristötietoisuus kuitenkin on kasvava mielenkiinnon kohde. Toisaalta vaikka ihmiset puhuvat paljonkin kestävästä kehityksestä ja miettivät luonnontasapainon järkkymistä, niin todellisuudessa harvat ovat valmiita tekemään henkilökohtaisia valintoja kuluttamisen vähentämiseksi.  Usein ihmiset esimerkiksi kauhistelevat uusien ydinvoimaloiden rakentamista varsinkin Japanin onnettomuuden jälkeen. Mutta harvoin samat ihmiset ovat valmiita miettimään omia valintojaan energian säästämiseksi. Kesämökitkin rakennetaan yhtä hulppeiksi kuin viimeisen päälle olevat omakotitalot. Ja varustelutaso on myös sitä tasoa. Joskus vähemmän on enemmän.

 Myös kaikensorttisen jätteen kierrätys on tärkeää. Aikaisemmin veimme pahvit, metallijätteen, lasijätteen ym. kaupunkiasuntomme jätteenkeräyspisteeseen tai jonkun marketin kierrätyspisteeseen. Tänä kesänä alueemme kaksi mökkiläistä ovat järjestäneet alueen jätekatokseen keräyspisteen ja he myös järjestävät sen poiskuljettamisen. Hienoa!

 Hyönteishotelli

Tänä kesänä olemme hankkineet hyönteishotellin. Se on ilmeisesti vielä aika harvinainen näky. Ainakin meillä monet mökkinaapurit ovat käyneet ihmettelemässä ja kyselemässä mikä moinen kapistus oikein on.

 Luonnonmateriaaleista tehty hyönteishotelli tarjoaa luonnollisen pesimä- ja suojapaikan puutarhan hyvinvoinnin kannalta tärkeille hyönteisille Koska hyönteiset pölyttävät kukkia ja huolehtivat puutarhan, terassin tai parvekkeen ekologisesta tasapainosta hävittämällä tuholaishyönteisiä, ovat monet hyönteiset erittäin hyödyllisiä ympäristölle ja ihmiselle.

Hotellin alakertaan pitäisi asettua pihtihäntäisiä, leppäkerttuja ja harsokorentoja, jotka käyttävät löyhästi aseteltuja luonnonmateriaaleja päiväsuojana tai talvehtimispaikkana. 1. kerroksessa on oikealla ja vasemmalla tarjolla pesimäaineksia pienille villimehiläisille ja petopistiäisille. Keskellä on päiväperhosten talviasunto. 2. kerroksessa on rei'itettyjä puupaloja isommille villimehiläisille, esim. punaiselle muurarimehiläiselle. Luonnonmateriaaleilla täytetyssä ullakkokerroksessa viihtyvät leppäkertut ja pihtihäntäiset.

Kun mieheni oli hankkinut hotellin, niin tutkin asiaa netistä. Tuote on saksalainen ja firma joka valmistaa niitä, tarjoaa työtä fyysisesti tai psyykkisesti toimintarajoitteisille ja samalla mahdollisuuden saavuttaa ammattipätevyyden ja päästä normaaliin työelämään.

Vielä ei hotellimme ole saanut asukkaita, mutta ehkä jo ensi keväänä. Linnunpöntötkin olivat tyhjillään ensimmäisen vuoden, mutta nyt siellä on sirkuttanut kirjosieppo-perhe ainakin toisessa pöntössä.

 Mutta on tuhohyönteisten poistamiseksi nykyään tarjolla myös ekologisia vaihtoehtoja myrkyissä. Mekin jouduimme turvautumaan sellaiseen tänä kesänä. Muurahaiset meinasivat valloittaa koko kasvihuoneen. Ihmettelin pitkään kun kasvihuoneessa olevat salaatit eivät nousseet ollenkaan vaikka ulkona olevat lähtivät jo kasvuun. Sitten huomasin että multa salaatin siementen ympärillä oli reikiä täynnä, ja kun katsoin tarkemmin, paikka vilisi muurahaisia. Ei auttanut muu kuin myrkyttäminen.

 Mitä voisi vielä tehdä

Jos hankimme tuholaishyönteisten hävittämistä varten hyönteishotellin, niin vastaavasti emme ole ruvenneet lotraamaan rikkakasvien kohdalla torjunta-aineilla. Voikukkarauta on oiva laite. Itse asiassa kun nyt on kovasti tapetilla villiyrttien käyttäminen ruoanlaitossa, niin pitäisikin opetella käyttämään esimerkiksi nokkosta ja voikukkaa hyödyksi. Siinäpä seuraava haaste. Tässä on syntynyt sellainen mukava kierre, jossa ajattelee entistä enemmän ja enemmän ympäristöasioita ja sitä miten voi omalta osaltaan vaikuttaa maapallon tulevaisuuteen.

 Me muutamme mökille keväisin niin varhain kuin vain mahdollista ja kun vedet on kytketty. Lattiaeristeen laittaminen auttaa jonkin verran mökin lämpimänä pysymisessä. Meillä yksi sähköpatteri hoitaa lämmityksen. Tulevaisuudessa olisi myös haaveena aurinkopaneelien hankkiminen.

Jatkuvaa opetteluahan tämä on. Olen asunut koko ikäni kerrostalossa ja hyvä jos olen jonkun huonekasvin saanut pidettyä hengissä.  Nyt tuntuu todella hienolta poimia omalta kasvimaalta syötävät lautaselle. Muistuu mieleen lapsuus ja mummon mansikkamaa.

Kirjavinkkejä

 Lopuksi muutama kirjavinkki asiasta kiinnostuneille.

• Alex Shimo-Barry, 100 konstia pieneen hiilijälkeen
• Kaarina Davis, Irti oravanpyörästä
• Colin Beavan, Ekovuosi Manhattanilla
• Tom Henriksson: Ekopop: ekologisen ja onnellisen elämän opas
• Kausiruokaa herkuttelijoille ja ilmastonystäville
• Heli Kuusipalo, Dolce Patata ja muuta ihanaa kasviksista