Pakotunneli

Meidän perheeseen kuuluu kaksi kissaa Rosso ja Viivi. Tällä hetkellä (2010) ne ovat kolme vuotiaita eli voisiko sanoa teini-iässä. Siirtolapuutarhassa heillä on oma ulkoilualue, jonka olemme rakentaneet niin, että kissat voivat kulkea ikkunasta sisään ja ulos oman mielensä mukaan aina kun ikkuna on auki. Näin kesällähän se tarkoittaa ympäri vuorokauden.

Eilen koimme varsinaisen jännitysnäytelmän. Mieheni meni noin yhdeksän aikohin aamulla keitttämään aamukahvit ja alkoi kohta kyselemään, että missäs kissat on. Luulin, että ne ovat ulkoiluhäkissä kun eivät kerran olleet alakerrassakaan. Useimpina öinä kissat nukkuvat meidän kanssa yläkerrassa ja heräilevät samoihin aikoihin kuin mekin. Mutta jompi kumpi, luultavasti Rosso, oli saanut varsinaisen älynväläyksen. Häkin verkko menee jonkin verran myös maanpinnan alapuolelle ja lisäksi olemme laittaneet isoja kiviä ympärille. Siitä huolimatta kissat pääsivät karkuun kaivamalla tunnelin verkon alitse.

Viivi löytyi kyllä vielä omalta tontilta. Mutta Rosso viipyi tutkimusmatkoillaan useamman tunnin. Vaikka kuinka tietää, että kyllä kissa löytää takaisin, niin kyllä sitä silti aina miettii ettei vain mitää vakavampaa käy. Kollitappelussa sitä oltiin mitä ilmeisimmin oltu. Muistona on reikä toisessa korvassa.

Sellaista se vapauden kaipuu teettää. Pari iltaa aikaisemmin Rosso oli avannut ikkunan ja lähtenyt sitä kautta metsästysretkelle. Nyt on ikkunat suljettu nippusiteillä. Mitäköhän seuraavaksi.