Nyt alku syksystä alamme laittamaan pikkuhiljaa mökkiä talvilevolle. Toistaiseksi olemme vielä asustaneet täällä siirtolapuutarha mökissä kun emme millään malta läheä kaupunkiin. Viimeistelemme tämän kesän remonttiprojektia ja minä olen muokannut pihaa. Olemme hankkineet ensi kesää silmällä pitäen kasvihuoneen ja sitä varten pitää tehdä maan kaivuu hommia. Lisäksi olen poistanut ja siirtänyt kasveja jotta pihasta tulisi oman mielen mukainen. 
Viime päivinä kaivuu hommissa on ollut kaverina punarinta, luultavasti tämän kesän poikasia. Se tulee todella lähelle eikä tunnu säikkyvän yhtään ihmisiä. Sille tulee sitten juteltuakin välillä ja ihan kuin se muka kuuntelisi kun se kallistelee päätään puolelta toiselle. No heh heh.
Vielä erikoisempi juttu kävi tossa joitakin viikkoja takaperin. Lueskelin aurinkotuolissa köllötellen luultavimmin jotakin dekkaria kun varpaissa alkoi kutittaa ihan kevyesti. Ja kun katsoin mikä kutinan aiheutti, niin kappas vaan. Jalkaterälläni paritteli sudenkorento pariskunta. Eikä ne häiriintynny yhtikäs ollenkaan vaikka kuinka heiluttelin varpaita. Sain otettua kännykällä valokuvankin. Loppujen lopuksi nostin pariskunnan kirjanmerkin avulla pois.
Täältähän löytyi mukava puutarha- ja kissablogi. Kirjoitan samoista aiheista täältä Tiutisesta.
VastaaPoista