Mustaviinimarjavadelma?

Hybridi?

Eilen illalla vadelmia kerätessäni törmäsin tälläiseen ihmeeseen. Yhdessä vadelmanoksassa kasvaa myös muutama mustaviinimarja. Tuo meidän mustaviinimarjapensas kasvaa vadelma-aidan vieressä ja joka kesä tuo vadelma leviää myös siten, että muutama oksa kasvaa tuolta viinimarjapensaan keskeltä. Mutta tällaista en ole ennen nähnyt.

Tietenkin ryntäsin heti hakemaan iPadin kuvaamista varten. Vaan kuinkas sitten kävikään. Mökin ohitse kulki jonkun mökkiläisen vieraita ja kommentoivat, että alat ottamaan kuvia vai. Minä tietysti selitin mistä on kyse ja pyysin, että tulkaa vaikka katsomaan. Niinpä niin. Olin tohkeissani, että kompastuin vissiin omiin jalkoihini tai savustuspaikan irtonaisiin tiileihin ja nurinhan siinä mentiin. Ihan turha oli ajatella, että näkis kukaan kun olin juuri pyytänyt täysin vieraita ihmisiä pihalle katsomaan tuota ihmettä. Hyvin niillä sentään piti pokka. Toisin kuin minulla. Kuva tuli otettua, vieraat lähtivät ja kun hiukan tokenin, sain ihan hysteerisen naurukohtauksen, joka ei meinannut loppua. Piti mennä sisälle nauramaan tai joku ois vielä soittanut piipaa-auton hakemaan.

Että tällaista täällä tällä kertaa.

Mökkikausi alkanut

Kertaakaan ei olla muutettu näin myöhään mökille kuin tänä keväänä. Yleensä ollaan vappuna viimeistään siirrytty tänne Langinkoskelle, mutta nyt muutimme tänne vasta toukokuun viimeisenä viikonloppuna. Joten olemme viikon verran ehtineet nauttia alkukesän kukkaloistosta.








Mulla tuntuu ryöstäytyvän tämä hyötykasviviljely lapasesta. Tänä kesänä on kolme lavakauluksista tehtyä viljelylaatikkoa enemmän kuin viime vuonna. Tosin Siirtolapuutarhalehden uusimmassa numerossa liiton puheenjohtajakin kehoitti kasvattamaan vihanneksia, ei nurmikkoa. Uusimpana kokeiluna tänä vuonna on lehtikaali, joka tuntuu nyt olevat jonkinlainen "muoti-kasvis". Kovin ovat vielä surkeita rääpäleitä kaalin taimet muutenkin. Toivotaan, että ilmat lämpenevät pikkuhiljaa tai että ainakin nämä myrskytuulet tyyntyisivät. Pääsis kunnolla nauttimaan pihalla olosta kun viikon päästä alkaa kesäloma!

Ensimmäiset raakileet

Yllätys oli melkoinen kun noin viikko sitten löytyi ensimmäiset tomaatinraakileet kasvihuoneesta. Noin sormenpään kokoiset. Juhannusviikko onkin sitten ollut sen verran kylmä, ettei mitään kypsymisen merkkejä sitten ole näkynytkään. Sen sijaan kirsikoissa alkaa jo olla aavistus punaista.

Viikolla oli tosiaan aika viileää ja kun halusi olla ulkoilmassa, niin piti varustautua puketumalla lämpimästi ja lopulta heitin viellä fleece-huovan päälle kun en malttanut siirtyä sisätiloihin.

Eilen juhannusaattona olikin sitten aivan upea ilma. Täällä mökillähän me juhannus ollaan. Illalla tuli mun sisko ja Petrin eräs työkaveri Essi viettämään juhannusaattoa. Syötiin, saunottiin ja juotiinkin hyvin. Viellä ei saatu omaa satoa pöytään. Mutta tänään meinaan laittaa omasta pinaatista lisuketta. Näin jossain Jamie Oliverin jutussa, miten se laittoi pinaatinlehtiä pannulle ja maustoi ne vain rouhitulla merisuolalla ja mustapippurilla ja taisi lopuksi puristaa hieman sitruunanmehua päälle. Vesi herahtaa kyllä kielelle.

Pinaatti tuntuu menestyvän tosi hyvin tässä maaperässä. Kunhan muistaa kastella tarpeeksi niin se kasvaa silmissä. Samoin herneet ja pavut ovat lähteneet vauhdilla kasvamaan. Mutta jostain kumman syystä kesäkurpitsat ovat ilmeisesti säikähtäneet alkukesän viileyttä ja ainoastaan kaksi siementä on lähtenyt kasvamaan. Myös Mangoldi ja maa-artisokka ovat lähteneet hyvin alkuun.

Ensimmäistä kertaa näiden mökkikesien aikana Juhannusruusu kukkii silloin kuin pitäisi eikä kaksi viikkoa etuajassa.

Kohti uutta kasvukautta
Voisi kai sanoa, että kesä on tuloillaan. Ainakin ensimmäiset siemenet ovat itäneet. Tulossa on kahta eri paprikalajiketta ja kahta eri chiliä. Suurin osa siemenistä on jo itänyt. Toivottavasti valmista satoa saa sitten joskus syksymmällä. Ensi viikonloppuna voisi laittaa tomaatit tulemaan sekä tämän kesän erikoisimman kokeiluni latva-artisokan.

Tuon mökin hankkimisen jälkeen kesän odotus alkaa kyllä tosi aikaisin. Heti kun päivä pitenee ja ensimmäiset aurinkoiset päivät tulee. Meidän Viivikin hakeutuu heti sinne minne auringonsäteet tuovat lämpöä. Ja sitten vain kieriskellään ja nautitaan.

Viikko sitten kävimme katsastamassa mökkialueen. Lunta oli taas niin valtavasti, ettei viitsinyt edes yrittää pihalle saakka. Kinoksista huolimatta kasvihuonekin näytti ihan ehjältä.

Siili ystävämme

Kun meillä oli ensimmäistä kesää (2009) siirtolapuutarhamökki, niin parhaimpina iltoina pihalla pyöri neljäkin siiliä yhtäaikaa pitäen "hirmuista" tuhinaa taistellessaan herkkupaloista. Viimekesänä emme havainneet ensimmäistäkää. Nyt on kuitenkin alkanut viime aikoina ainakin yksi siili pyörimään alueella. Se tulee joka ilta samoihin aikoihin katsomaan oisko jotakin syötävää laitettu. Hyvin tuntuu kissanruoka maistuvan. Eilenkin Kaapo (mieheni antama nimi) mässytti ainakin tunnin verran ruokaansa välillä heittäytyen selälleen mahaa rapsuttamaan.

Muutenkin pihalla pyörii kaikenlaista eläintä. Kun keskiviikkoiltana kotiuduimme, niin ensimmäisessä kukkapuskassa makasi Pablo-kissa. Se oli saanut vainun hiirestä, jonka sitten lopulta nappasi ja lähti viemään sitä omalle pihalleen. Ruiskaunokit nyt hieman kärsi, mutta vanha herra oli saaliistaan niin ylpeä, ettei sille voinut olla edes vihainen. Ja kun Pablo häipyi kotiinsa, niin hetken päästä Kaapo lyllersi pihalle tuhisemaan. Eläimiä on aina hauska seurata on ne sitten kesyjä tai villejä. Tosin ei tuo siilikään mitenkään villiltä vaikuta. Niin lähelle se laskee.

Yllätyksiä

Kun touko-kesäkuun vaihteessa laittelin kasvihuoneeseen taimia, mm. ananaskirsikkaa ja verkko- sekä vesimelonia, niin en arvannut että kaikki kasvaa ja leviää valtavasti. No, sunnuntaina oli täällä Kotkassa sen verran viileämpi ilma, että pystyin astumaan kasvihuoneeseen sisään hieman pidemmäksikin aikaa. Tarkoituksena alkaa hieman harventamaan kasvien lehdistöä, jotta kasvuvoima riittäisi myös hedelmien tuottamiseen. Yllätysten yllätys, jossain vaiheessa lehtien seasta pilkisti vihreä pallo; verkkomeloni oli tehnyt ensimmäisen vauvelin. Toivottavasti kypsyy hedelmäksi asti.

Ja harvennettuani lisää, kaiken roinan alta löytyi myös munakoisot, joihin oli ilmestynyt nuppuja ja kukkia. Tää on luultavasti aloittelijan tuuria, kun jostain luin, että melonitkin ovat vaativia kasvatettavia.

Ihmiset usein ihmettelee, miten viitsin siemenestä saakka kasvattaa syötäväni. Mielestäni se on juuri se juttu koko hommassa. Näkee alusta saakka miten kaikki kasvaa ja kehittyy. On lopputuloksena sitten yksi meloni tai säkillinen papuja.

Se onnistui sittenkin

Kun touko-kesäkuun vaihteessa aloin siirtämään taimia kasvihuoneeseen niin meinasi itku tulla kun näytti, että esim. ananaskirsikat kuolevat saman tien. Mutta muutaman lehden pudotettuaan ne virkistyivät ja ovat nyt kasvaneet niin suuriksi, että oli pakko siirtää muutama yksilö pihanpuolelle että kaikki mahtuisivat kasvamaan. Pitäisi pärjätä lämpimässä, suojaisassa paikassa ulkonakin. Ja jonkun verran niissä näkyy jo kukkiakin.

Minusta on kiva kokeilla aina jotain erikoisuuksia ja katsoa mitä niistä syntyy vai tuleeko mitään. Henkiinjääneet vesimelonien ja verkkomelonien taimet alkavat hipoa jo kasvihuoneen kattoa ja kukkivat runsaasti. Niiden kohdalla vain pitäisi auttaa pölytyksessä siveltimellä. Mutta aurinkoisella ilmalla ei jaksaa montaakaan minuuttia olla kasvihuoneessa kun jo tuntuu ettei pysty enää kunnolla hengittämään kun siellä on niin kuuma vaikka pitää kattoluukun auki.

Jonkun verran on jo päässyt maistamaan oman maan tuotantoa, lähinnä yrttejä ja perunoita. Ja muutaman vadelmakin on jo kypsynyt. Mansikoita on sen sijaan tullut aika mukavasti. Kun raivasin viime syksynä kasvillisuutta kasvihuoneen tieltä pois, niin kaiken sen nurmikon ja rikkaruohon seasta löytyi hyvin pieniä ja huonosti voivia mansikoita, tai lähinnä muutamia lehtiä. Ajattelin kokeilla, että josko ne vielä lähtivät kasvamaan ja siirsin ne kukkapenkin reunalle. Ja kuinka ollakkaan, olemme niistä muutamasta taimesta saaneet jo kolmisen litraa marjoja ja ovat todella makeita.

Laiskuusko se vaivaa

Olen kyllä aika laiska blogin pitäjä. Pitää kyllä ihastella ihmisiä, jotka todella paneutuvat blogin pitoon ja lataavat sinne uusia juttuja ja kuvia jatkuvasti. Itse ei tahdo millään löytää riittävästi aikaa tähän. Mutta nyt on kunnon sadepäivä ja aikaa tehdä muutakin kuin pihatöitä.

Muutimme mökille pääsiäsiviikonloppuna ja olemme olleet siellä koko ajan vaikka pääsiäisen lämpimien päivien jälkeen olikin hetken jo taas aika koleaa. Mutta kissatkin nauttivat mökillä olosta ihan selvästi. Alueella toisinaan hiipivä komea musta kollikin kävi jo tarkistamassa, että kesäasukkaat ovat saapuneet. Huuto oli aivan mahtava. Varsinkin kun se meni meidän mökin alle, niin Rosso ei meinannut rauhoittua millään.

Olen taas raivannut mökin pihaa ja siirrellyt istutuksia paikasta toiseen. Kasvihuonekin alkaa olla melkein valmis. Loput kennolevyt kiinnitetään huomenna. Ohjeissa oli aika oleellinen virhe, kun siinä sanottiin, että kaikki kuvat ovat ulkoapäin. Aikamme pähkäiltyämme tajusimme mikä on homman nimi ja saimme kuin saimmekin kehykset tehtyä.

Sormia syyhyttää

Meidän siirtolapuutarhayhdistyksen vuoden ensimmäinen johtoryhmän kokous on puolentoista viikon kuluttua. Toimin johtoryhmän sihteerinä, mikä on ollut oiva tapa tutustua yhdistyksen toimintaan ja ihmisiin.

Meillä tuleva kesä on vasta kolmas Langinkosken siirtolapuutarhassa eikä minulla ole mitään aikaisempaa kokemusta puutarhanhoidosta mutta olen silti innokas kokeilemaan kaikkea erikoista. Nyt kokeilen mm. munakoisoa ja vesimelonia. Hyvin nuo ovat lähteneet kehittymään kuten myös paprikat ja chilit. Seuraavien kasvien esikasvatus ajoittunee maaliskuulle ja osa vasta huhti-toukokuulle.

Toukokussaa olemme jo muuttaneet mökille. Itse asiassa suunnittelemme, että heti kun vedet taas kytketään niin jollei ole hirmuisen kylmä muutamme mökille mahdollisimman aikaisin. Siirtolapuutarhan hyviä puolia on ehdottomasti se, että siellä voi asua koko kesän ja käydä sieltä käsin töissä vaikkapa pyöräillen. Ja jotenkin tuntuu, että koko kesä on yhtä lomaa. Ristiriitaista kun ensin tekee täyden työpäivän töissä ja sitten vielä on yhtä ja toista puuhastelua mökillä.

Innostuin tilaamaan niin paljon siemeniä, että epäilen miten saan kaiken mahtumaan. Tosin hyvin todennäköistä on, että suuri joukko taimista ei ikinä selviä maahan ja kasvihuoneeseen saakka. Vielä on paljon oppimista. Mutta minua suuresti kiehtoo nimenomaan siemenestä kasvattaminen. Kuinka kiehtovaa on vilkuilla useaan kertaa päivässä, että joko sieltä jotain lähtisi nousemaan. Ja voi sitä riemua kun jotain alkaa pilkistämään musta mullan keskeltä...

Erikoisia eläinystäviä

Nyt alku syksystä alamme laittamaan pikkuhiljaa mökkiä talvilevolle. Toistaiseksi olemme vielä asustaneet täällä siirtolapuutarha mökissä kun emme millään malta läheä kaupunkiin. Viimeistelemme tämän kesän remonttiprojektia ja minä olen muokannut pihaa. Olemme hankkineet ensi kesää silmällä pitäen kasvihuoneen ja sitä varten pitää tehdä maan kaivuu hommia. Lisäksi olen poistanut ja siirtänyt kasveja jotta pihasta tulisi oman mielen mukainen.

Viime päivinä kaivuu hommissa on ollut kaverina punarinta, luultavasti tämän kesän poikasia. Se tulee todella lähelle eikä tunnu säikkyvän yhtään ihmisiä. Sille tulee sitten juteltuakin välillä ja ihan kuin se muka kuuntelisi kun se kallistelee päätään puolelta toiselle. No heh heh.

Vielä erikoisempi juttu kävi tossa joitakin viikkoja takaperin. Lueskelin aurinkotuolissa köllötellen luultavimmin jotakin dekkaria kun varpaissa alkoi kutittaa ihan kevyesti. Ja kun katsoin mikä kutinan aiheutti, niin kappas vaan. Jalkaterälläni paritteli sudenkorento pariskunta. Eikä ne häiriintynny yhtikäs ollenkaan vaikka kuinka heiluttelin varpaita. Sain otettua kännykällä valokuvankin. Loppujen lopuksi nostin pariskunnan kirjanmerkin avulla pois.