Kohti uutta kasvukautta
Voisi kai sanoa, että kesä on tuloillaan. Ainakin ensimmäiset siemenet ovat itäneet. Tulossa on kahta eri paprikalajiketta ja kahta eri chiliä. Suurin osa siemenistä on jo itänyt. Toivottavasti valmista satoa saa sitten joskus syksymmällä. Ensi viikonloppuna voisi laittaa tomaatit tulemaan sekä tämän kesän erikoisimman kokeiluni latva-artisokan.

Tuon mökin hankkimisen jälkeen kesän odotus alkaa kyllä tosi aikaisin. Heti kun päivä pitenee ja ensimmäiset aurinkoiset päivät tulee. Meidän Viivikin hakeutuu heti sinne minne auringonsäteet tuovat lämpöä. Ja sitten vain kieriskellään ja nautitaan.

Viikko sitten kävimme katsastamassa mökkialueen. Lunta oli taas niin valtavasti, ettei viitsinyt edes yrittää pihalle saakka. Kinoksista huolimatta kasvihuonekin näytti ihan ehjältä.

Sormia syyhyttää

Meidän siirtolapuutarhayhdistyksen vuoden ensimmäinen johtoryhmän kokous on puolentoista viikon kuluttua. Toimin johtoryhmän sihteerinä, mikä on ollut oiva tapa tutustua yhdistyksen toimintaan ja ihmisiin.

Meillä tuleva kesä on vasta kolmas Langinkosken siirtolapuutarhassa eikä minulla ole mitään aikaisempaa kokemusta puutarhanhoidosta mutta olen silti innokas kokeilemaan kaikkea erikoista. Nyt kokeilen mm. munakoisoa ja vesimelonia. Hyvin nuo ovat lähteneet kehittymään kuten myös paprikat ja chilit. Seuraavien kasvien esikasvatus ajoittunee maaliskuulle ja osa vasta huhti-toukokuulle.

Toukokussaa olemme jo muuttaneet mökille. Itse asiassa suunnittelemme, että heti kun vedet taas kytketään niin jollei ole hirmuisen kylmä muutamme mökille mahdollisimman aikaisin. Siirtolapuutarhan hyviä puolia on ehdottomasti se, että siellä voi asua koko kesän ja käydä sieltä käsin töissä vaikkapa pyöräillen. Ja jotenkin tuntuu, että koko kesä on yhtä lomaa. Ristiriitaista kun ensin tekee täyden työpäivän töissä ja sitten vielä on yhtä ja toista puuhastelua mökillä.

Innostuin tilaamaan niin paljon siemeniä, että epäilen miten saan kaiken mahtumaan. Tosin hyvin todennäköistä on, että suuri joukko taimista ei ikinä selviä maahan ja kasvihuoneeseen saakka. Vielä on paljon oppimista. Mutta minua suuresti kiehtoo nimenomaan siemenestä kasvattaminen. Kuinka kiehtovaa on vilkuilla useaan kertaa päivässä, että joko sieltä jotain lähtisi nousemaan. Ja voi sitä riemua kun jotain alkaa pilkistämään musta mullan keskeltä...