Sormia syyhyttää

Meidän siirtolapuutarhayhdistyksen vuoden ensimmäinen johtoryhmän kokous on puolentoista viikon kuluttua. Toimin johtoryhmän sihteerinä, mikä on ollut oiva tapa tutustua yhdistyksen toimintaan ja ihmisiin.

Meillä tuleva kesä on vasta kolmas Langinkosken siirtolapuutarhassa eikä minulla ole mitään aikaisempaa kokemusta puutarhanhoidosta mutta olen silti innokas kokeilemaan kaikkea erikoista. Nyt kokeilen mm. munakoisoa ja vesimelonia. Hyvin nuo ovat lähteneet kehittymään kuten myös paprikat ja chilit. Seuraavien kasvien esikasvatus ajoittunee maaliskuulle ja osa vasta huhti-toukokuulle.

Toukokussaa olemme jo muuttaneet mökille. Itse asiassa suunnittelemme, että heti kun vedet taas kytketään niin jollei ole hirmuisen kylmä muutamme mökille mahdollisimman aikaisin. Siirtolapuutarhan hyviä puolia on ehdottomasti se, että siellä voi asua koko kesän ja käydä sieltä käsin töissä vaikkapa pyöräillen. Ja jotenkin tuntuu, että koko kesä on yhtä lomaa. Ristiriitaista kun ensin tekee täyden työpäivän töissä ja sitten vielä on yhtä ja toista puuhastelua mökillä.

Innostuin tilaamaan niin paljon siemeniä, että epäilen miten saan kaiken mahtumaan. Tosin hyvin todennäköistä on, että suuri joukko taimista ei ikinä selviä maahan ja kasvihuoneeseen saakka. Vielä on paljon oppimista. Mutta minua suuresti kiehtoo nimenomaan siemenestä kasvattaminen. Kuinka kiehtovaa on vilkuilla useaan kertaa päivässä, että joko sieltä jotain lähtisi nousemaan. Ja voi sitä riemua kun jotain alkaa pilkistämään musta mullan keskeltä...