Siili ystävämme

Kun meillä oli ensimmäistä kesää (2009) siirtolapuutarhamökki, niin parhaimpina iltoina pihalla pyöri neljäkin siiliä yhtäaikaa pitäen "hirmuista" tuhinaa taistellessaan herkkupaloista. Viimekesänä emme havainneet ensimmäistäkää. Nyt on kuitenkin alkanut viime aikoina ainakin yksi siili pyörimään alueella. Se tulee joka ilta samoihin aikoihin katsomaan oisko jotakin syötävää laitettu. Hyvin tuntuu kissanruoka maistuvan. Eilenkin Kaapo (mieheni antama nimi) mässytti ainakin tunnin verran ruokaansa välillä heittäytyen selälleen mahaa rapsuttamaan.

Muutenkin pihalla pyörii kaikenlaista eläintä. Kun keskiviikkoiltana kotiuduimme, niin ensimmäisessä kukkapuskassa makasi Pablo-kissa. Se oli saanut vainun hiirestä, jonka sitten lopulta nappasi ja lähti viemään sitä omalle pihalleen. Ruiskaunokit nyt hieman kärsi, mutta vanha herra oli saaliistaan niin ylpeä, ettei sille voinut olla edes vihainen. Ja kun Pablo häipyi kotiinsa, niin hetken päästä Kaapo lyllersi pihalle tuhisemaan. Eläimiä on aina hauska seurata on ne sitten kesyjä tai villejä. Tosin ei tuo siilikään mitenkään villiltä vaikuta. Niin lähelle se laskee.