Mökillä ollaan

Tässä hyvä esimerkki miten hyvin netti toimii mökillä. Tämä teksti on kirjoitettu toukokuussa ja nyt huomasin ettei tämä olekaan vielä julkaistu. No laitetaan tämä nyt sitten tähän, puolitoista kuukautta jälkikäteen.

Eilen sunnuntaina muutettiin tänne mökille Langinkoskelle. Säät on kuin keskikesällä. Edellisestä käynnistä oli kulunut viikko ja siinä ajassa nurmikko oli villiintynyt kasvamaan ihan mahottomasti ja piti ensimmäiseksi taas ajaa nurmikko. No, hyvää hyötyliikuntaahan se vain oli.

Illalla pääsi saunomaan pitkästä aikaa. Itse en ollut saunonut sitten viime syksyn. Ja kyllä sitten nukuttu hyvin kun oli ensin teki pihatöitä muutaman tunnin, söi hyvin ja sauno. Yhdeksän jälkeen alkoi uni painaa väkisin silmiä kiinni. Kymmenen jälkeen taisi herätä kyllä koko kulmakunta kun meidän Rosso alkoi "ulvoa" ihan vimmatusti. Mökkialueella on aikaisemminkin kuljeskellut musta kissa jostain lähi alueen talosta. Syystä tai toisesta tämä kissa saa aikaan ihan hurjan reaktion meidän Rossassa. Ja Viivi luikkii pakoon yläkertaa. Luultavasti se pelästyy kyllä enemmän Rosson reaktiota. Mikään muu otus, kissa tai koira, ei aiheuta tälläistä toimintaa ja huutoa. Se on todella hurjan kuuloista. Toivottavasti musta pantteri ei ota tavakseen tulla kyläilemaan.

Heinäkuun 18. päivä

Välillä tuntuu tosi turhauttavalta yrittää pitää tätä blogia kun meidän mökkialueen verkkoyhteydet toimii pätkittäin. Nytkin tulin tänne kaupunkiin pesemään pyykkiä ja samalla ajattelin muutaman rivin  päivittää blogia. Mutta ei voi kun ihmetellä miksi Langinkosken siirtolapuutarha-alueella netti ja puhelin pätkii jatkuvasti vaikka tie toisella puolella on Kyamkin yksi toimipiste, jossa ihan varmasti toimii jo 4G:kin, josta voi vain haaveilla tien toisella puolella.

Erittäin sateisesta kesästä huolimatta ihan kaikki marjat ei homehdu pensaisiin vaikka mansikoista suurin osa menikin. Punaisia viinimarjoja tulee jopa moninkertainen määrä  aikaisempiin vuosiin verrattuna tai sitten muisti tekee tepposet. Isoja ne on ainakin,

Kesäkurpitsakin näyttää tänä vuonna onnistuvan. Ja sokerihenreitä on tullut laitettua jo pakkaseenkin.    Se hyöty suurista sademääristä on ollut, ettei tarvitse kastella ulkoistutuksia ja kasvihuoneen kastelukin on suurimmaksi osaksi hoidettu keräämällä sadevettä talteen. Kasvihuone on kyllä taas niin täys tavaraa, ettei sinne oikein sekaan mahdu. Sitä tulee jostain syystä aina liioiteltua kasvien määrässä. Chilit ainakin näyttää onnistuvan. Luultavasti saadaan koko talveksi chilejä omaan tarpeeseen. Ja paprikakin näyttää hyvin vaivalta. 

Mutaatiotomaatti

Tomaatit ovat lähteneet hyvin kasvuun. Mutta yhdessä tomaatissa kaikki sivuversot ovat jääneet kiinni päävarteen. Ylhäällä ne sitten haarautuvat jonkin verran. Saa nähdä minkälaisia tomaatteja tämä tekee.

Sisko oli hävittämässä pihakeinua. Sattuipa avaamaan suunsa oikeassa kohtaa niin me haettiin se turvaan mökille. Siitä sai ihan siistin vielä kun öljysi ja vähän kirstettiin ruuveja.

Aurinkoisia kevätpäivä

Kissat ovat jo joutuneet luovuttamaan ikkunalaudan
aurinkoiset paikat taimipurkeille.

Pikkuhiljaa olen alkanut taas odottaa mökkikautta. Ja viljelykautta. Tosin nyt kun kaikki paikat kotona on pullollaan taimipurkkeja, on myös tuttu tunne palanut: ei koskaan enää. Olisi niin paljon helpompi ostaa valmiit taimet ja istuttaa ne suoraan kasvupaikalleen. Mutta jotenkin se aina unohtuu syksyn aikana ja kun vuodenvaihteessa posti tuo siemenluetteloita, niin kuinkas sitten kävikään.

Toisaaalta sen on kyllä ihan mukavaa puuhaa, tilaa saisi kyllä olla enemmän. Kesällä sitten taas saa palkkion kaikesta vaivannnäöstä.

Joka vuosi haluan kokeilla jotain erikoisempaa kasviakin. Tänä vuonna se latva-artisokka. Olen kerran aikaisemmin kokeillut sitä. Silloin yritin siemenistä saakka, mutta ei siitä tullut mitään. Nyt olen ostanut taimet. Latva-artisokka on kaikkien mielestä todella vaikea kasvi ja vaatii ainakin paljon lämpöä, mutta yritetään nyt kuitenkin.

Nyt vaikuttaa siltä, että kaikki mitä laitoin kasvamaan on ainakin lähtenyt hyvään kasvuun. Laitoin itse kolmea eri chiliä ja sitten sain vielä jalopenon taimia miehen työkaverilta. Chilin taimia on sen verran paljon, että vien ainakin pariin paikkaan tuliaisiksi. Sitä kun voi vallan hyvin kasvattaa ikkunalaudallakin.

Mustaviinimarjavadelma?

Hybridi?

Eilen illalla vadelmia kerätessäni törmäsin tälläiseen ihmeeseen. Yhdessä vadelmanoksassa kasvaa myös muutama mustaviinimarja. Tuo meidän mustaviinimarjapensas kasvaa vadelma-aidan vieressä ja joka kesä tuo vadelma leviää myös siten, että muutama oksa kasvaa tuolta viinimarjapensaan keskeltä. Mutta tällaista en ole ennen nähnyt.

Tietenkin ryntäsin heti hakemaan iPadin kuvaamista varten. Vaan kuinkas sitten kävikään. Mökin ohitse kulki jonkun mökkiläisen vieraita ja kommentoivat, että alat ottamaan kuvia vai. Minä tietysti selitin mistä on kyse ja pyysin, että tulkaa vaikka katsomaan. Niinpä niin. Olin tohkeissani, että kompastuin vissiin omiin jalkoihini tai savustuspaikan irtonaisiin tiileihin ja nurinhan siinä mentiin. Ihan turha oli ajatella, että näkis kukaan kun olin juuri pyytänyt täysin vieraita ihmisiä pihalle katsomaan tuota ihmettä. Hyvin niillä sentään piti pokka. Toisin kuin minulla. Kuva tuli otettua, vieraat lähtivät ja kun hiukan tokenin, sain ihan hysteerisen naurukohtauksen, joka ei meinannut loppua. Piti mennä sisälle nauramaan tai joku ois vielä soittanut piipaa-auton hakemaan.

Että tällaista täällä tällä kertaa.

Hyökkäys omenapuihin

Meidän puutarha-alueella omenapuita jyllää joku ötiäinen, kehrääjän toukka. Sitä löytyi sitten meiltäkin. Tänään on sitten leikattu omenapuun oksia ja poltettu niitä. Toivottavasti havaittiin kaikki. Voihan se olla että tosta puusta joudutaan luopumaan kokonaan jossain kohtaa. 

Tunkeilijat vaviskaa

Meillä oli juuri äsken aikamoinen jännitysnäytelmä täällä mökissä. Rosso rymisteli tossa eteisesssä aikasa ja sitten huomasimme, että sillä oli saalis suussa. Ja se vikisi. Päästäiseksi sen sitten tunnistimme. Aikansa leikittyään se kätki saaliinsa maton alle. Eikä tykännyt yhtään kun Petri kaivoi sen sieltä pois ja vei roskikseen.