Ikkunalaudat täyttyvät

Alkaa olla se aika keväästä kun kaikki vapaa tila ikkunalaudoilla on täyttynyt minikasvihuoneista. Paprikat ja chilit ovat lähteneet hyvään kasvuvauhtiin ja kasvihuonekurkutkin ovat kasvattaneet melkoisen pitkät varret, joiden päissä on mutama lehti. Hassun näköistä, mutta ehkä se kuuluu asiaan.

Meillä on työpaikallakin toukokuun lopulle suunnitteilla pihatapahtuma Karhuvuoren kirjaston pihalle ja meinasin sinne kasvattaa ainakin kurpitsan taimenia. Pitää kyllä tuoda ne tänne töihin itämään. Kissoillekin on jätettävä ikkunalle tilaa, jossa ne voivat seurailla kadun tapahtumia.

Ensi viikolla olisi Helsingissä puutarhamessut ja sattuukin sopivasti olemaan lomaviikko. Ehkä pitää hankkiutua sinne päiväksi vähän haistelemaan uusia tuulia.

Kohti uutta kasvukautta
Voisi kai sanoa, että kesä on tuloillaan. Ainakin ensimmäiset siemenet ovat itäneet. Tulossa on kahta eri paprikalajiketta ja kahta eri chiliä. Suurin osa siemenistä on jo itänyt. Toivottavasti valmista satoa saa sitten joskus syksymmällä. Ensi viikonloppuna voisi laittaa tomaatit tulemaan sekä tämän kesän erikoisimman kokeiluni latva-artisokan.

Tuon mökin hankkimisen jälkeen kesän odotus alkaa kyllä tosi aikaisin. Heti kun päivä pitenee ja ensimmäiset aurinkoiset päivät tulee. Meidän Viivikin hakeutuu heti sinne minne auringonsäteet tuovat lämpöä. Ja sitten vain kieriskellään ja nautitaan.

Viikko sitten kävimme katsastamassa mökkialueen. Lunta oli taas niin valtavasti, ettei viitsinyt edes yrittää pihalle saakka. Kinoksista huolimatta kasvihuonekin näytti ihan ehjältä.

Kesän päätös

Taas yksi kesä Langinkoskella alkaa olla päätöksessä. Vielä aiomme mennä viikonlopuksi mökille saunomaan ja laitamme sitten mökin talvitelakalle. Itse asiassa vielä viimeiset ananaskirsikat ja porkkanat odottavat vielä poimimistaan. Viimeiset viikot ovatkin olleet melkoista säilöntä rumpaa, varsinkin kun innoistuimme vielä sienestämäänkin.

Elokuun puolessavälissä meillä oli alueen elomyyjäiset ja kuun lopussa vietimme mökkiläisten yhteisen iltapäivän syöden makkaraa ja lettuja ja joitakin pelejäkin pelattiin. Kovasti puheenjohtaja yritti värvätä väkeä, jotta perustettaisiin huvitoimikunta, mutta eipä noita vapaaehtoisi löytynyt. Ehkä parempikin kun ei toimita niin virallisesti vaan mennään ihan fiilispohjalta.

Langinkosken siirtolapuutarha-alueen elomyyjäsiten kaalisoppa-jona alkaa kerääntyä, jo ennen kuin kello kumahtaa myynnin alkamisen merkiksi. Ja hukkaan ei mene pisaraakaan. Hyvä jos riittää kaikille halukkaille.

                                                                                                            



Myytävää ja ostajia riitti



Kesän päättäjäisissä pelailtiin...





Makkaran valinta oli tosi tarkkaa puuhaa



Siili ystävämme

Kun meillä oli ensimmäistä kesää (2009) siirtolapuutarhamökki, niin parhaimpina iltoina pihalla pyöri neljäkin siiliä yhtäaikaa pitäen "hirmuista" tuhinaa taistellessaan herkkupaloista. Viimekesänä emme havainneet ensimmäistäkää. Nyt on kuitenkin alkanut viime aikoina ainakin yksi siili pyörimään alueella. Se tulee joka ilta samoihin aikoihin katsomaan oisko jotakin syötävää laitettu. Hyvin tuntuu kissanruoka maistuvan. Eilenkin Kaapo (mieheni antama nimi) mässytti ainakin tunnin verran ruokaansa välillä heittäytyen selälleen mahaa rapsuttamaan.

Muutenkin pihalla pyörii kaikenlaista eläintä. Kun keskiviikkoiltana kotiuduimme, niin ensimmäisessä kukkapuskassa makasi Pablo-kissa. Se oli saanut vainun hiirestä, jonka sitten lopulta nappasi ja lähti viemään sitä omalle pihalleen. Ruiskaunokit nyt hieman kärsi, mutta vanha herra oli saaliistaan niin ylpeä, ettei sille voinut olla edes vihainen. Ja kun Pablo häipyi kotiinsa, niin hetken päästä Kaapo lyllersi pihalle tuhisemaan. Eläimiä on aina hauska seurata on ne sitten kesyjä tai villejä. Tosin ei tuo siilikään mitenkään villiltä vaikuta. Niin lähelle se laskee.

Yllätyksiä

Kun touko-kesäkuun vaihteessa laittelin kasvihuoneeseen taimia, mm. ananaskirsikkaa ja verkko- sekä vesimelonia, niin en arvannut että kaikki kasvaa ja leviää valtavasti. No, sunnuntaina oli täällä Kotkassa sen verran viileämpi ilma, että pystyin astumaan kasvihuoneeseen sisään hieman pidemmäksikin aikaa. Tarkoituksena alkaa hieman harventamaan kasvien lehdistöä, jotta kasvuvoima riittäisi myös hedelmien tuottamiseen. Yllätysten yllätys, jossain vaiheessa lehtien seasta pilkisti vihreä pallo; verkkomeloni oli tehnyt ensimmäisen vauvelin. Toivottavasti kypsyy hedelmäksi asti.

Ja harvennettuani lisää, kaiken roinan alta löytyi myös munakoisot, joihin oli ilmestynyt nuppuja ja kukkia. Tää on luultavasti aloittelijan tuuria, kun jostain luin, että melonitkin ovat vaativia kasvatettavia.

Ihmiset usein ihmettelee, miten viitsin siemenestä saakka kasvattaa syötäväni. Mielestäni se on juuri se juttu koko hommassa. Näkee alusta saakka miten kaikki kasvaa ja kehittyy. On lopputuloksena sitten yksi meloni tai säkillinen papuja.

Se onnistui sittenkin

Kun touko-kesäkuun vaihteessa aloin siirtämään taimia kasvihuoneeseen niin meinasi itku tulla kun näytti, että esim. ananaskirsikat kuolevat saman tien. Mutta muutaman lehden pudotettuaan ne virkistyivät ja ovat nyt kasvaneet niin suuriksi, että oli pakko siirtää muutama yksilö pihanpuolelle että kaikki mahtuisivat kasvamaan. Pitäisi pärjätä lämpimässä, suojaisassa paikassa ulkonakin. Ja jonkun verran niissä näkyy jo kukkiakin.

Minusta on kiva kokeilla aina jotain erikoisuuksia ja katsoa mitä niistä syntyy vai tuleeko mitään. Henkiinjääneet vesimelonien ja verkkomelonien taimet alkavat hipoa jo kasvihuoneen kattoa ja kukkivat runsaasti. Niiden kohdalla vain pitäisi auttaa pölytyksessä siveltimellä. Mutta aurinkoisella ilmalla ei jaksaa montaakaan minuuttia olla kasvihuoneessa kun jo tuntuu ettei pysty enää kunnolla hengittämään kun siellä on niin kuuma vaikka pitää kattoluukun auki.

Jonkun verran on jo päässyt maistamaan oman maan tuotantoa, lähinnä yrttejä ja perunoita. Ja muutaman vadelmakin on jo kypsynyt. Mansikoita on sen sijaan tullut aika mukavasti. Kun raivasin viime syksynä kasvillisuutta kasvihuoneen tieltä pois, niin kaiken sen nurmikon ja rikkaruohon seasta löytyi hyvin pieniä ja huonosti voivia mansikoita, tai lähinnä muutamia lehtiä. Ajattelin kokeilla, että josko ne vielä lähtivät kasvamaan ja siirsin ne kukkapenkin reunalle. Ja kuinka ollakkaan, olemme niistä muutamasta taimesta saaneet jo kolmisen litraa marjoja ja ovat todella makeita.

Arvatkaa mikä?

Jos ette arvaa mikä kuvassa on niin voin kertoa, että se on meidän Rosso-kissan häntä. Rosso saa häntänsä myös suoraksi, mutta aina kun se on hereillä ja liikkeellä niin häntä on noin kippurassa. Outo tapaus.

Elämä mökkialueella on alkanut huomattavasti vilkastua. Tosin osa mökkiläisistä ei vietä lainkaan öitä mökillä vaan tulevat vain viettämään päivän silloin tällöin alueella. Kesäkokouksessa oli kyllä ihan runsaasti osallistujia. Kokouksen päätteeksi puheenjohtaja ilmoitti, että hän haluaa luopua puheenjohtajan tehtävistään. Ymmärrettävää, kuten sekin että vapaaehtoista tuohon tehtävään tuskin löytyy. Siinä on kuitenkin aika paljon tehtäviä, joita joutuu hoitamaan. Sihteerin työ siihen verrattuna on lastenleikkiä. Ei oikeastaan tarvitse muuta kuin tehdä pöytäkirjat.