Laiskuusko se vaivaa

Olen kyllä aika laiska blogin pitäjä. Pitää kyllä ihastella ihmisiä, jotka todella paneutuvat blogin pitoon ja lataavat sinne uusia juttuja ja kuvia jatkuvasti. Itse ei tahdo millään löytää riittävästi aikaa tähän. Mutta nyt on kunnon sadepäivä ja aikaa tehdä muutakin kuin pihatöitä.

Muutimme mökille pääsiäsiviikonloppuna ja olemme olleet siellä koko ajan vaikka pääsiäisen lämpimien päivien jälkeen olikin hetken jo taas aika koleaa. Mutta kissatkin nauttivat mökillä olosta ihan selvästi. Alueella toisinaan hiipivä komea musta kollikin kävi jo tarkistamassa, että kesäasukkaat ovat saapuneet. Huuto oli aivan mahtava. Varsinkin kun se meni meidän mökin alle, niin Rosso ei meinannut rauhoittua millään.

Olen taas raivannut mökin pihaa ja siirrellyt istutuksia paikasta toiseen. Kasvihuonekin alkaa olla melkein valmis. Loput kennolevyt kiinnitetään huomenna. Ohjeissa oli aika oleellinen virhe, kun siinä sanottiin, että kaikki kuvat ovat ulkoapäin. Aikamme pähkäiltyämme tajusimme mikä on homman nimi ja saimme kuin saimmekin kehykset tehtyä.

Kevät keikkuen tulevi

Kaupungin jalkakäytävistä alkaa jo paikoin olla lumet ja jää poissa, autoteistä puhumattakaan. Kohta alkaa varmaan mökkialueellakin lumikinoksen sen verran madaltua, että pihojen portit saa auki. Aamut valkenee jo niin varhain, että usempana aamuna on herännyt ennen kellon soittoa ja on säikähtänyt kun luulee olevansa jo myöhässä työpaikalta. Tosin onhan meillä nykyään tuo liukuva työaika.

Kissoillakin alkaa jo kevät vaikuttamaan vireystilaan. Varsinkin Rosso on välillä aika levoton ja möykkää. Nyt ei riitä enää oven raapiminen vaan myös ikkunoita vingutetaan välillä siihen malliin, että hermot menee. Varsinkin jos se mekkala alkaa jo aamuyöstä. Luulisi, että leikattu kolli ei olisi aivan niin energinen, mutta välillä kyllä epäilemme, että meidän Rossolla on ADHD tai jokin muu vaiva. Ja vaikka meidän kissat eivät pääsekään vapaana liikkumaan ulkona, niin ei vain tunnu oppi menevän perille.

Viivi on paljon rauhallisempi ja nautinnonhaluisempi ja usein viihdykkeeksi riittää myös luonto-ohjelmien seuraaminen telkusta. Tassulla pitää kyllä välillä kokeilla, että missä tuo lintu oikein luuraa...

Sormia syyhyttää

Meidän siirtolapuutarhayhdistyksen vuoden ensimmäinen johtoryhmän kokous on puolentoista viikon kuluttua. Toimin johtoryhmän sihteerinä, mikä on ollut oiva tapa tutustua yhdistyksen toimintaan ja ihmisiin.

Meillä tuleva kesä on vasta kolmas Langinkosken siirtolapuutarhassa eikä minulla ole mitään aikaisempaa kokemusta puutarhanhoidosta mutta olen silti innokas kokeilemaan kaikkea erikoista. Nyt kokeilen mm. munakoisoa ja vesimelonia. Hyvin nuo ovat lähteneet kehittymään kuten myös paprikat ja chilit. Seuraavien kasvien esikasvatus ajoittunee maaliskuulle ja osa vasta huhti-toukokuulle.

Toukokussaa olemme jo muuttaneet mökille. Itse asiassa suunnittelemme, että heti kun vedet taas kytketään niin jollei ole hirmuisen kylmä muutamme mökille mahdollisimman aikaisin. Siirtolapuutarhan hyviä puolia on ehdottomasti se, että siellä voi asua koko kesän ja käydä sieltä käsin töissä vaikkapa pyöräillen. Ja jotenkin tuntuu, että koko kesä on yhtä lomaa. Ristiriitaista kun ensin tekee täyden työpäivän töissä ja sitten vielä on yhtä ja toista puuhastelua mökillä.

Innostuin tilaamaan niin paljon siemeniä, että epäilen miten saan kaiken mahtumaan. Tosin hyvin todennäköistä on, että suuri joukko taimista ei ikinä selviä maahan ja kasvihuoneeseen saakka. Vielä on paljon oppimista. Mutta minua suuresti kiehtoo nimenomaan siemenestä kasvattaminen. Kuinka kiehtovaa on vilkuilla useaan kertaa päivässä, että joko sieltä jotain lähtisi nousemaan. Ja voi sitä riemua kun jotain alkaa pilkistämään musta mullan keskeltä...

Lunta, lunta ja lisää lunta

Lunta alkaa olla jälleen yhtä paljon kuin viime talvenakin. Monen melkein lumettoman talven jälkeen tämä on todella ihmeellistä. Itse kyllä nautin kunnon talvesta. Tilanne olisi varmaan toisenlainen jos joutuisin tekemään lumitöitä päivittäin tai ehkä parikin kertaa päivässä. Mutta kun asuu kerrostalossa niin siitäkään ei tarvitse huolehtia vaan kaupungin miehet hoitavat asian.

Kaiken lumisateen keskellä olen kuitenkin alkanut haaveilla ensi kesästä mökillä. Löysin kirjastosta aivan ihanan kirjan; Pieniä puutarhaunelmia. Siinä esitellään kymmenen siirtolapuutarhamökkiä. Kirja on kuin pieniä tunnelmapaloja täynnä ruoka-ohjeineen ja kuvineen. Kumpa tulisi äkkiä kesä.

Lainasin myös lähes 600 sivun paksuisen opuksen Kukoistava kotipuutarha, josta luulisi saavan monia ideoita oman puutarhan suunnitteluun.

Sain työkaverilta kiiwin taimia, mutta suurin osa on jo kuihtunut. Toivottavasti edes yksi kestäisin tämän pimeän vuodenajan ja pääsisi keväällä kasvihuoneeseen.

Kokeilin ensimmäistä kertaa Movie Maker ohjelmaa ja tein pienen pätkän viime talven valokuvista. Kuvien laatu ei ole kovin hyvä kun ottaa koko näytön suuruiseksi tuon ruudun. Mutta kertoo se jotain lumimääristä viime talvena. Niin ja se vielä pitää mainita, että ääni tuohon tekeleeseen on otettu Ylen elävän arkiston tehosteäänistä.

Talviunien aika

Viimeinen yö puutarhamökissä on vietetty ja syyssiivous tehty. Vielä on jotain pientä askaretta ennen kuin mökin voi laittaa talviunille. Ainakin harvointia riittää. Kissojen pitää totutella taas sisäkissoiksi. No, valjaissa pääsee kyllä silloin tällöin uloskin.

Vaikka en ole ikinä ollut mikään viherpeukalo, niin kahdessa kesässä olen kyllä jotain oppinut. Ensimmäisenä kesänä tomaatteihin ei tullut edes kukkia, nyt tuli hedelmiäkin. Tosin ne jäivät vihreiksi. Mutta nekään eivät menneet hukkaan vaan tein niistä säilykettä ja paistettuja vihreitä tomaatteja.

Nyt on koko talvi aikaa selata puutarhakirjoja ja tehdä suunnitelmia ensi kesää varten. Luultavasti viimeistään huhtikuussa kaikki vapaa laskutila on täynnä taimipurkkeja. Ja koska ensi kesänä meillä on kasvihuone, niin se antaa entistä enemmän mahdollisuuksia kokeiluihin.

Erikoisia eläinystäviä

Nyt alku syksystä alamme laittamaan pikkuhiljaa mökkiä talvilevolle. Toistaiseksi olemme vielä asustaneet täällä siirtolapuutarha mökissä kun emme millään malta läheä kaupunkiin. Viimeistelemme tämän kesän remonttiprojektia ja minä olen muokannut pihaa. Olemme hankkineet ensi kesää silmällä pitäen kasvihuoneen ja sitä varten pitää tehdä maan kaivuu hommia. Lisäksi olen poistanut ja siirtänyt kasveja jotta pihasta tulisi oman mielen mukainen.

Viime päivinä kaivuu hommissa on ollut kaverina punarinta, luultavasti tämän kesän poikasia. Se tulee todella lähelle eikä tunnu säikkyvän yhtään ihmisiä. Sille tulee sitten juteltuakin välillä ja ihan kuin se muka kuuntelisi kun se kallistelee päätään puolelta toiselle. No heh heh.

Vielä erikoisempi juttu kävi tossa joitakin viikkoja takaperin. Lueskelin aurinkotuolissa köllötellen luultavimmin jotakin dekkaria kun varpaissa alkoi kutittaa ihan kevyesti. Ja kun katsoin mikä kutinan aiheutti, niin kappas vaan. Jalkaterälläni paritteli sudenkorento pariskunta. Eikä ne häiriintynny yhtikäs ollenkaan vaikka kuinka heiluttelin varpaita. Sain otettua kännykällä valokuvankin. Loppujen lopuksi nostin pariskunnan kirjanmerkin avulla pois.

Pakotunneli

Meidän perheeseen kuuluu kaksi kissaa Rosso ja Viivi. Tällä hetkellä (2010) ne ovat kolme vuotiaita eli voisiko sanoa teini-iässä. Siirtolapuutarhassa heillä on oma ulkoilualue, jonka olemme rakentaneet niin, että kissat voivat kulkea ikkunasta sisään ja ulos oman mielensä mukaan aina kun ikkuna on auki. Näin kesällähän se tarkoittaa ympäri vuorokauden.

Eilen koimme varsinaisen jännitysnäytelmän. Mieheni meni noin yhdeksän aikohin aamulla keitttämään aamukahvit ja alkoi kohta kyselemään, että missäs kissat on. Luulin, että ne ovat ulkoiluhäkissä kun eivät kerran olleet alakerrassakaan. Useimpina öinä kissat nukkuvat meidän kanssa yläkerrassa ja heräilevät samoihin aikoihin kuin mekin. Mutta jompi kumpi, luultavasti Rosso, oli saanut varsinaisen älynväläyksen. Häkin verkko menee jonkin verran myös maanpinnan alapuolelle ja lisäksi olemme laittaneet isoja kiviä ympärille. Siitä huolimatta kissat pääsivät karkuun kaivamalla tunnelin verkon alitse.

Viivi löytyi kyllä vielä omalta tontilta. Mutta Rosso viipyi tutkimusmatkoillaan useamman tunnin. Vaikka kuinka tietää, että kyllä kissa löytää takaisin, niin kyllä sitä silti aina miettii ettei vain mitää vakavampaa käy. Kollitappelussa sitä oltiin mitä ilmeisimmin oltu. Muistona on reikä toisessa korvassa.

Sellaista se vapauden kaipuu teettää. Pari iltaa aikaisemmin Rosso oli avannut ikkunan ja lähtenyt sitä kautta metsästysretkelle. Nyt on ikkunat suljettu nippusiteillä. Mitäköhän seuraavaksi.