Yllätyksiä

Kun touko-kesäkuun vaihteessa laittelin kasvihuoneeseen taimia, mm. ananaskirsikkaa ja verkko- sekä vesimelonia, niin en arvannut että kaikki kasvaa ja leviää valtavasti. No, sunnuntaina oli täällä Kotkassa sen verran viileämpi ilma, että pystyin astumaan kasvihuoneeseen sisään hieman pidemmäksikin aikaa. Tarkoituksena alkaa hieman harventamaan kasvien lehdistöä, jotta kasvuvoima riittäisi myös hedelmien tuottamiseen. Yllätysten yllätys, jossain vaiheessa lehtien seasta pilkisti vihreä pallo; verkkomeloni oli tehnyt ensimmäisen vauvelin. Toivottavasti kypsyy hedelmäksi asti.

Ja harvennettuani lisää, kaiken roinan alta löytyi myös munakoisot, joihin oli ilmestynyt nuppuja ja kukkia. Tää on luultavasti aloittelijan tuuria, kun jostain luin, että melonitkin ovat vaativia kasvatettavia.

Ihmiset usein ihmettelee, miten viitsin siemenestä saakka kasvattaa syötäväni. Mielestäni se on juuri se juttu koko hommassa. Näkee alusta saakka miten kaikki kasvaa ja kehittyy. On lopputuloksena sitten yksi meloni tai säkillinen papuja.

Se onnistui sittenkin

Kun touko-kesäkuun vaihteessa aloin siirtämään taimia kasvihuoneeseen niin meinasi itku tulla kun näytti, että esim. ananaskirsikat kuolevat saman tien. Mutta muutaman lehden pudotettuaan ne virkistyivät ja ovat nyt kasvaneet niin suuriksi, että oli pakko siirtää muutama yksilö pihanpuolelle että kaikki mahtuisivat kasvamaan. Pitäisi pärjätä lämpimässä, suojaisassa paikassa ulkonakin. Ja jonkun verran niissä näkyy jo kukkiakin.

Minusta on kiva kokeilla aina jotain erikoisuuksia ja katsoa mitä niistä syntyy vai tuleeko mitään. Henkiinjääneet vesimelonien ja verkkomelonien taimet alkavat hipoa jo kasvihuoneen kattoa ja kukkivat runsaasti. Niiden kohdalla vain pitäisi auttaa pölytyksessä siveltimellä. Mutta aurinkoisella ilmalla ei jaksaa montaakaan minuuttia olla kasvihuoneessa kun jo tuntuu ettei pysty enää kunnolla hengittämään kun siellä on niin kuuma vaikka pitää kattoluukun auki.

Jonkun verran on jo päässyt maistamaan oman maan tuotantoa, lähinnä yrttejä ja perunoita. Ja muutaman vadelmakin on jo kypsynyt. Mansikoita on sen sijaan tullut aika mukavasti. Kun raivasin viime syksynä kasvillisuutta kasvihuoneen tieltä pois, niin kaiken sen nurmikon ja rikkaruohon seasta löytyi hyvin pieniä ja huonosti voivia mansikoita, tai lähinnä muutamia lehtiä. Ajattelin kokeilla, että josko ne vielä lähtivät kasvamaan ja siirsin ne kukkapenkin reunalle. Ja kuinka ollakkaan, olemme niistä muutamasta taimesta saaneet jo kolmisen litraa marjoja ja ovat todella makeita.

Arvatkaa mikä?

Jos ette arvaa mikä kuvassa on niin voin kertoa, että se on meidän Rosso-kissan häntä. Rosso saa häntänsä myös suoraksi, mutta aina kun se on hereillä ja liikkeellä niin häntä on noin kippurassa. Outo tapaus.

Elämä mökkialueella on alkanut huomattavasti vilkastua. Tosin osa mökkiläisistä ei vietä lainkaan öitä mökillä vaan tulevat vain viettämään päivän silloin tällöin alueella. Kesäkokouksessa oli kyllä ihan runsaasti osallistujia. Kokouksen päätteeksi puheenjohtaja ilmoitti, että hän haluaa luopua puheenjohtajan tehtävistään. Ymmärrettävää, kuten sekin että vapaaehtoista tuohon tehtävään tuskin löytyy. Siinä on kuitenkin aika paljon tehtäviä, joita joutuu hoitamaan. Sihteerin työ siihen verrattuna on lastenleikkiä. Ei oikeastaan tarvitse muuta kuin tehdä pöytäkirjat.

Pari kuvaa vielä

Meidän mökin pihalla kukkii tällä hetkellä ihanat valkovuokot. Aikaisemmin kukkivat sinivuokotkin. On tainut edellinen omistaja hakea metsästä.

Rosso pyrkimässä takaisin sisälle. Silloin kun on vähän viileämpää niin ei viitsi pitää ikkunaa koko aikaa auki ja silloin joutuu olemaan vähän niin kuin portsarina kissoille. Kuvasta näkee aavistuksen siitä miten meidän pojan häntä lähtee kietoutumaan kippuraan. Pitää laittaa joskus tänne kuva siitä sen hännästä. Eläinlääkärikin pyysi Rossosta sellaisen kuvan, missä häntä näkyy hyvin kun se oli lääkärillekin ihan outo juttu.

Laiskuusko se vaivaa

Olen kyllä aika laiska blogin pitäjä. Pitää kyllä ihastella ihmisiä, jotka todella paneutuvat blogin pitoon ja lataavat sinne uusia juttuja ja kuvia jatkuvasti. Itse ei tahdo millään löytää riittävästi aikaa tähän. Mutta nyt on kunnon sadepäivä ja aikaa tehdä muutakin kuin pihatöitä.

Muutimme mökille pääsiäsiviikonloppuna ja olemme olleet siellä koko ajan vaikka pääsiäisen lämpimien päivien jälkeen olikin hetken jo taas aika koleaa. Mutta kissatkin nauttivat mökillä olosta ihan selvästi. Alueella toisinaan hiipivä komea musta kollikin kävi jo tarkistamassa, että kesäasukkaat ovat saapuneet. Huuto oli aivan mahtava. Varsinkin kun se meni meidän mökin alle, niin Rosso ei meinannut rauhoittua millään.

Olen taas raivannut mökin pihaa ja siirrellyt istutuksia paikasta toiseen. Kasvihuonekin alkaa olla melkein valmis. Loput kennolevyt kiinnitetään huomenna. Ohjeissa oli aika oleellinen virhe, kun siinä sanottiin, että kaikki kuvat ovat ulkoapäin. Aikamme pähkäiltyämme tajusimme mikä on homman nimi ja saimme kuin saimmekin kehykset tehtyä.

Kevät keikkuen tulevi

Kaupungin jalkakäytävistä alkaa jo paikoin olla lumet ja jää poissa, autoteistä puhumattakaan. Kohta alkaa varmaan mökkialueellakin lumikinoksen sen verran madaltua, että pihojen portit saa auki. Aamut valkenee jo niin varhain, että usempana aamuna on herännyt ennen kellon soittoa ja on säikähtänyt kun luulee olevansa jo myöhässä työpaikalta. Tosin onhan meillä nykyään tuo liukuva työaika.

Kissoillakin alkaa jo kevät vaikuttamaan vireystilaan. Varsinkin Rosso on välillä aika levoton ja möykkää. Nyt ei riitä enää oven raapiminen vaan myös ikkunoita vingutetaan välillä siihen malliin, että hermot menee. Varsinkin jos se mekkala alkaa jo aamuyöstä. Luulisi, että leikattu kolli ei olisi aivan niin energinen, mutta välillä kyllä epäilemme, että meidän Rossolla on ADHD tai jokin muu vaiva. Ja vaikka meidän kissat eivät pääsekään vapaana liikkumaan ulkona, niin ei vain tunnu oppi menevän perille.

Viivi on paljon rauhallisempi ja nautinnonhaluisempi ja usein viihdykkeeksi riittää myös luonto-ohjelmien seuraaminen telkusta. Tassulla pitää kyllä välillä kokeilla, että missä tuo lintu oikein luuraa...

Sormia syyhyttää

Meidän siirtolapuutarhayhdistyksen vuoden ensimmäinen johtoryhmän kokous on puolentoista viikon kuluttua. Toimin johtoryhmän sihteerinä, mikä on ollut oiva tapa tutustua yhdistyksen toimintaan ja ihmisiin.

Meillä tuleva kesä on vasta kolmas Langinkosken siirtolapuutarhassa eikä minulla ole mitään aikaisempaa kokemusta puutarhanhoidosta mutta olen silti innokas kokeilemaan kaikkea erikoista. Nyt kokeilen mm. munakoisoa ja vesimelonia. Hyvin nuo ovat lähteneet kehittymään kuten myös paprikat ja chilit. Seuraavien kasvien esikasvatus ajoittunee maaliskuulle ja osa vasta huhti-toukokuulle.

Toukokussaa olemme jo muuttaneet mökille. Itse asiassa suunnittelemme, että heti kun vedet taas kytketään niin jollei ole hirmuisen kylmä muutamme mökille mahdollisimman aikaisin. Siirtolapuutarhan hyviä puolia on ehdottomasti se, että siellä voi asua koko kesän ja käydä sieltä käsin töissä vaikkapa pyöräillen. Ja jotenkin tuntuu, että koko kesä on yhtä lomaa. Ristiriitaista kun ensin tekee täyden työpäivän töissä ja sitten vielä on yhtä ja toista puuhastelua mökillä.

Innostuin tilaamaan niin paljon siemeniä, että epäilen miten saan kaiken mahtumaan. Tosin hyvin todennäköistä on, että suuri joukko taimista ei ikinä selviä maahan ja kasvihuoneeseen saakka. Vielä on paljon oppimista. Mutta minua suuresti kiehtoo nimenomaan siemenestä kasvattaminen. Kuinka kiehtovaa on vilkuilla useaan kertaa päivässä, että joko sieltä jotain lähtisi nousemaan. Ja voi sitä riemua kun jotain alkaa pilkistämään musta mullan keskeltä...